Otimme kantaa: Kilpailukykyinen ja kestävä eläkejärjestelmä on kaikkien etu
Suomalainen työeläkejärjestelmä on näinä päivinä 65 vuoden ikäinen. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen allekirjoitti työntekijän eläkelain heinäkuussa 1961. Laki astui voimaan vuotta myöhemmin.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 10.7.2026.
Työeläkejärjestelmämme ei ole ollut staattinen. Sitä on päivitetty vuosikymmenten saatossa. Työeläkevakuutusmaksuja on korotettu useaan kertaan nykyiseen yli 24 prosenttiin, ja työeläkkeen määräytymisen laskentaperusteet ovat vaihtuneet.
Viimeisten vuosien aikana on keskusteltu vilkkaasti työeläkejärjestelmän kestävyydestä ja tasapuolisuudesta eri ikäluokkien välillä.
On turha kiistä sitä, etteikö työeläkelainsäädäntöä muutettaessa joku olisi hyötynyt tai kärsinyt toista enemmän. Ikäluokat eivät voi olla koskaan täysin samassa asemassa. Tähän vaikuttavat aikasidonnaisuus ja olosuhteet, joihin kukin meistä on syntynyt.
Jonkin verran on esitetty kritiikkiä, jälkiviisasteluakin, työeläkemaksujen maksamisesta. Varsinkin työeläkejärjestelmän ensimmäisenä kahtena vuosikymmenenä vakuutusmaksut olivat nykyisellä mittapuulla maltillisia. Olisiko tällöin ollut realistista maksaa suurempia vakuutusmaksuja? Miten ylipäätänsä edes 40 vuotta sitten olisi voitu varautua nykyiseen alhaiseen syntyvyyteen?
Suomen työeläkevakuutusjärjestelmä on onneksi osin rahastoiva. Sijoitusten osakepaino oli 1990-luvun lopulle asti melko pieni, minkä jälkeen osakepainoa on vähitellen lisätty. Viimeisin työeläkelainsäädännön uudistus mahdollistaa rahastoinnin ja sijoitusriskin kasvattamisen edelleen. Hyödyt, toivon mukaan, pitäisi saada pitkällä aikavälillä.
Vaikka työeläkelainsäädäntöön tehtävät muutokset ovat vasta tulossa voimaan, keskustellaan jo nyt aktiivisesti siitä, mitä muutoksia pitää tehdä seuraavaksi. Rinta rinnan tämän keskustelun kanssa väitellään valtion talouden sopeutustoiminnasta.
Keskustelijoiden on hyvä pitää mielessä yksi tärkeä tavoite: Työeläkejärjestelmän on oltava kilpailukykyinen suhteessa sosiaalitukiin. Siitä hyötyvät kaikki, niin nykyiset työikäiset kuin eläkeläisetkin.
Työikäisten taloudellinen varautuminen eläkeaikaan on sekin tärkeä asia. Monelle tulee yllätyksenä eläkkeen pienuus verrattuna viimeiseen palkkaan. Eläkkeellä ollessa ero suhteessa palkansaajiin kasvaa.
Jotain kannustimia varautumisessa eläkeaikaan on ollut, mutta niistäkin on yksi kerrallaan luovuttu. Yksityisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksun verovähennys poistuu vuoden 2027 alusta. Alle 40-vuotiaana ostettujen asuinkotien korkojen verovähennys poistui jo aikaisemmin. Asunto-omaisuuden hankinta on sekin taloudellista varautumista tulevaan
Vallitsevassa taloustilanteessa on vaikeaa löytää uusia kannustimia eläkeaikaan tai ylipäänsä tulevaan varautumiseksi. Voisiko yksi keino olla listaamattomien ja listattujen osakeyhtiöiden osinkoverotuksen harmonisointi? Nykyistä alhaisemmasta osinkoverosta hyötyisi iso joukko aivan tavallisia kotitalouksia. Toimenpide saattaisi kasvattaa pitkällä aikavälillä veropohjaakin.
Julkisuudessa on esitetty Ruotsin mallia, jossa palkansaaja voisi pienen osan työeläkemaksuista kohdentaa haluamaansa rahastoon. Onkin perusteltua, että sosiaali- ja terveysministeriö laatii tästä mallista selvityksen.
Eläkevuosina tulee todennäköisesti vastaan kuluja, jotka kohdistuvat omaan elämiseen tai arjen sujuvuuden ylläpitoon. Isompia menoja ei välttämättä kateta pelkällä eläkkeellä, eivätkä yhteiskunnan mahdollisuudet tukea eläkkeellä olevaa tule kasvamaan. Tästä syystä tulevien eläketulojen tarkastelu ja taloudellinen varautuminen ovat merkityksellisiä.
Eläkejärjestelmämme on kansainvälisillä mittareilla arvioituna hyvässä kunnossa. Oikeanlaisilla kohdistetuilla toimenpiteillä järjestelmä säilyy toimintakykyisenä tulevaisuudessakin.
Maarit Kuikka
toiminnanjohtaja
Kansallinen senioriliitto ry
Timo Vuori
edunvalvonnan suunnittelija, TT
Kansallinen senioriliitto ry