Apuvälineet ja kuljetuspalvelut

Apuvälineet ja kuljetuspalvelut

Tällaisia apuvälineitä ja kuljetuspalveluita seniori voi saada arkielämänsä tueksi. Myös henkilökohtaista apua on saatavilla.

Apuvälineen käyttötarkoitus määrittää vastuutahon, jota kautta apuväline hankitaan ja yleensä kustannetaankin. Apuvälineistä vastaavat seuraavat tahot: perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi, koulutoimi, Kela, työnantaja, työhallinto, valtiokonttori ja vakuutuslaitokset.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet

Kunnat ja kuntayhtymät vastaavat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden järjestämisestä terveydenhuoltolain mukaisesti. Apuvälinepalvelut kuuluvat lääkinnälliseen kuntoutukseen. Apuvälinetarpeen arvioinnissa todetut tarpeet kirjataan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaan.

Terveydenhuollon apuvälinepalvelut on porrastettu perus- ja erikoissairaanhoidon välille. 

Terveyskeskukset vastaavat perustason apuvälineistä, lähetettä ei tarvita. Niitä ovat esimerkiksi kävelykeppi, suihkutuoli, rollaattori ja käsikäyttöinen pyörätuoli. Perustason apuvälineitä näkövammaiselle ovat muun muassa valkoiset kepit ja sanelukoneet.

Erikoissairaanhoidon vastuulla ovat vaativat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, joihin tarvitaan lähete. Vaativia apuvälineitä ovat esimerkiksi liikkumisen, kommunikoinnin, tiedonsaannin ja ympäristönhallinnan kalliit apuvälineet. Niitä ovat muun muassa sähköpyörätuoli ja sähkömopedi, käsikäyttöisen pyörätuolin sähköinen kelauksen keventäjä, sähköinen pyörätuolin työntöapulaite avustajan käyttöön, puhevammaisen henkilön tietokone apuvälineineen, raajaproteesit sekä mikroprosessoriohjatut nivelet, aktiivihiilikuitujalkaterät sekä tietokoneohjelmat, erikoishiiret ja oheislaitteet.

Erikoissairaanhoidon apuvälineitä ovat näkövammaisille esimerkiksi silmä- ja piilolasit, lukutelevisio tai televisioon liitettävä elektroninen lukulaite sekä matkapuhelimen pistenäyttö ja opaskoirat.

Erikoissairaanhoito vastaa ympäristönhallintajärjestelmästä, mutta yksittäiset ympäristön hallintaan liittyvät laitteet (oven aukaisu ja ovipuhelin) kuuluvat pääsääntöisesti sosiaalitoimen vastuulle vammaispalvelulain mukaan korvattavaksi.

Tikoteekki-verkosto tarjoaa vaativan kommunikoinnin ja tietokoneen käytön apuvälinepalveluita erikoissairaanhoidon yksiköistä. https://tikoteekkiverkosto.fi/

Sosiaalitoimen apuvälineet

Kunnan sosiaalitoimi vastaa vammaispalvelulainsäädännön perusteella niistä vaikeavammaisen arkea helpottavien asunnon muutostöiden kohtuullisista kustannuksista, jotka tehdään vamman tai sairauden johdosta. Huomaa, että tämän lain perusteella ei kustanneta asunnon perusparannuskorjauksia.

Oman hakemuksen ja asiantuntijalausunnon nojalla vaikeavammaiselle voidaan korvata kunnan sosiaalitoimesta vamman tai sairauden johdosta aiheutuvia hankintakustannuksia – muiden kuin lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvista – välineistä, koneista tai laitteista, joita hän käyttää liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnoissa.

Korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita voivat olla esimerkiksi: kodinkoneet, nostolaitteet, porrashissi, nostolevy ja erilaiset hälytyslaitteet, turvahälytysjärjestelmät ja hälytysjärjestelmät (optiset ja akustiset); puhelin-, turva- ja tekstipuhelin; induktiosilmukka; ulko-oven sähköinen ovenavausjärjestelmä sekä exit -työntöpainike.

Kunnan sosiaalitoimi voi myöntää vammaiselle henkilölle tukea myös auton hankintaan tai sen muutostöihin vammaispalvelulain nojalla. Silloin vamman tai sairauden takia autoon pitää olla tarvetta päivittäisissä toimissa ja tarpeen on oltava jatkuvaa, päivittäistä tai usein toistuvaa.

Lähde: Sosiaaliturvaopas https://sosiaaliturvaopas.fi/apuvalineet/

 


Kuljetus- ja saattajapalvelu

Kunnan on järjestettävä kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Tämä voidaan järjestää joko vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain mukaisena. 

Kuljetuspalveluilla tarkoitetaan henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvia kuljetuksia tai lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia, esimerkiksi taksimatkoja. Lähikunta voidaan määritellä ns. toiminnallisena lähikuntana, jolloin on otettava huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutunut tarve sellaisiin palveluihin, joita ei ole saatavissa asuinkunnan alueella. Asiointi- ja vapaa-ajan kohde on vammaisen henkilön itsensä harkittavissa.

Saattajapalvelu on järjestettävä, jos henkilö kuljetuspalvelua käyttäessään tarvitsee toisen henkilön apua niin paljon, että taksin tai invataksin kuljettajan apu ei ole riittävä. Saattajapalvelu on maksutonta.

Kuljetuspalveluja tulee myöntää vähintään 18 yhdensuuntaista asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa sen lisäksi, että työ- ja opiskelumatkat korvataan vaikeavammaiselle henkilölle kokonaisuudessaan.

Vaikeavammaiselta henkilöltä voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.

Vaikeavammainen henkilö voi saada henkilökohtaista apua liikkumiseen vammaispalvelulain perusteella. Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua päivittäisiä toimia varten siinä laajuudessa kuin hän sitä välttämättä tarvitsee. 

Lähde: Sosiaaliturvaopas https://sosiaaliturvaopas.fi/liikkuminen/#33

 

Lisätietoja kuntien sosiaalitoimistoista sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Katso täältä kuljetus- ja saattajapalveluista: https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/liikkuminen/kuljetuspalvelu-ja-saattajapalvelu

Lait:

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870380

Sosiaalihuoltolaki: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301#L3P21

 


Ikääntyneet ja henkilökohtainen apu

Oikeutta vammaispalvelulain perusteella järjestettävään henkilökohtaiseen apuun ei ole henkilöllä, jonka avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista tai toimintarajoitteista. 

Oikeuskäytännössä on tehty rajanvetoa sen suhteen, mitkä sairaudet ja niistä johtuvat toimintakyvyn rajoitteet ovat tai eivät ole tavanomaisesti ikääntymiseen liittyviä. Normaaliin ikääntymiseen liittyvänä ei ole pidetty esimerkiksi glaukoomaa tai silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa.

Oikeus henkilökohtaiseen apuun on aina selvitettävä yksilöllisesti henkilön kokonaistilanteen pohjalta eikä tietty diagnoosi itsessään ole ratkaiseva. Henkilöllä saattaa olla muitakin kuin ikääntymiseen liittyviä sairauksia tai toimintarajoitteita, jolloin on olennaista selvittää, mistä toimintakyvyn heikkeneminen ja avuntarve pääasiassa johtuu.

Oikeutta henkilökohtaiseen apuun ei ole sidottu tiettyyn ikään vaan toimintarajoitteen objektiivisiin syihin. Ikääntyneillä vammaisilla ja ikääntyneinä vammautuneilla henkilöillä on siten oikeus palveluihin ja tukitoimiin samoin perustein kuin muillakin vammaisilla henkilöillä. 

Tarkoitus on, että myös iäkkäinä vammautuneet ja muut iäkkäät vammaiset kuuluvat vammaispalvelulain piiriin, kunhan toimintarajoite ei siis johdu ainoastaan ikääntymisestä. Esimerkiksi ikääntymisen myötä näkö- ja kuulo heikentyvät, mutta vain osalla ihmisistä niin voimakkaasti, että tila vastaa vaikeavammaisuutta.

Henkilöä ei voida sulkea henkilökohtaisen avun ulkopuolelle suoraan tietyn diagnoosin perusteella. Vaikeavammaisen henkilön ikääntyminen ei sulje häntä henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Muualla vammaispalvelulaissa ei ikää koskevia rajauksia ole. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi iän perusteella.

Viranomaisilla on velvollisuus tulkita lakia perusoikeusmyönteisesti. Ainoa lainmukainen poissulkuperuste on tavanomainen ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen. Jos henkilön avuntarve johtuu tällaisesta ikään liittyvästä toimintakyvyn rajoitteesta eivätkä henkilökohtaisen avun myöntämisen kriteerit täyty, on henkilölle kuitenkin myönnettävä tarvittaessa muuta sopivaa apua.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/henkilokohtainen-apu/oikeus-henkilokohtaiseen-apuun#ikaantuneet