Ilkka Pietilä: Rohkeasti Eläkkeellä

Ilkka Pietilä: Rohkeasti Eläkkeellä

"Kun en ole enää oman alani ammattilainen, kuka olen? "

Eläkkeelle siirtyminen on yksi ihmisen elämän merkittävimmistä käännekohdista ja muuttaa arkielämää monelta osin. Vapautuminen työelämän aikatauluista tarjoaa tilaisuuden suunnitella ajankäyttöä omien mieltymysten mukaan ja toteuttaa asioita, joihin aiemmin ei ole ollut työn ja lapsiperheen kiireiden vuoksi mahdollisuuksia. Siksi monella eläkeikää lähestyvällä on nykyisin paljon suunnitelmia uusista harrastuksista ja muusta toiminnasta, jota he haluavat lisääntyneen vapaa-ajan myötä toteuttaa.

Pidentyneen eliniän ohella nykyiset eläkeläiset ovat aiempia ikäluokkia terveempiä ja toimintakykyisempiä. Eläkeiästä on vuosikymmenten saatossa muovautunut aiempaa pidempi ja moni-ilmeisempi elämänvaihe, jota tutkijat nykyisin kutsuvat nuoruutta ja työelämän vaihetta seuraavaksi ”kolmanneksi iäksi”.

Eläkeläisyyden elämänvaihetta ei enää leimaa työelämästä luopuminen ja syrjään astuminen, vaan pikemminkin vapaus toteuttaa itselle merkityksellisiä asioita.

Työelämän kiireistä vapautuminen vaatii totuttelua. Vaikka monet odottavat edeltä käsin eläkeikää ja tekevät suunnitelmia tuolle ajalle, elämän sisältö ja rytmi saattavat muuttua odotettua enemmän. Jotkut kokevat, että eläkkeelle siirryttyä aikaa tuntuu olevan suorastaan liikaa ja päivät voivat tuntua tyhjiltä.

Kun ei enää ole pakko lähteä töihin, voi kotoa lähteminen tuntua vaikealta. Liikkeelle lähtemiseen tarvitaan uusia syitä. Monelle ihmiselle työkaverit ovat tärkeitä päivittäisen elämän ihmissuhteita, ja usein nämä suhteet joko katkeavat tai ainakin heikkenevät eläkkeelle siirtymisen myötä.

 

Uusi tilanne vaatii monesti miehiltä enemmän sopeutumista kuin naisilta.  Miehet ovat perinteisesti olleet naisia enemmän työelämäorientoituneita, minkä vuoksi työelämästä pois siirtyminen on monella miehellä tuottanut omaa identiteettiä koskevan merkittävän kysymyksen: nyt kun en ole enää oman alani ammattilainen, kuka olen?

Naisilla on jo työikäisenä miehiä enemmän harrastuksia ja läheisiä ystävyyssuhteita, ja perheissä naisten rooli on esimerkiksi isovanhempana miehiä vahvempi. Nämä tekijät auttavat naisia löytämään uutta elämänsisältöä eläkkeellä.

Viimeaikainen eläkkeelle siirtymistä koskeva tutkimus ei kuitenkaan anna viitteitä siitä, että uusi elämänvaihe olisi valtaosalle miehistä erityinen kriisi, vaan suurin osa miehistä sopeutuu ongelmitta eläkeläisen elämään. Tutkimukset osoittavat pikemminkin sen, että suhteellisen pieneen miesten ryhmään kasautuu monia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, päihteiden käyttöä, terveysongelmia, masennusta ja syrjäytymistä. Näiden ongelmien perussyynä on usein yksin eläminen ja sosiaalisten suhteiden puute, minkä myötä työelämästä pois siirryttäessä tarpeettomuuden tunne kasvaa.

 

Väestön ikääntyessä on yhteiskuntapoliittisesti tärkeää tukea eläkeikäisten osallistumista ja osallisuutta monella yhteiskuntaelämän alueella. Tämän tavoitteen saavuttamisessa järjestöillä on merkittävä rooli. Useat järjestöt ovatkin aloittaneet toimintaa, jossa tuetaan asuinalueiden yhteisöllisyyttä ja kansalaisten osallisuutta erilaisen aktivoivan toiminnan avulla. Senioriliiton Rohkeasti seniori –hanke on erinomainen esimerkki eläkeikäisten osallisuutta tukevasta toiminnasta.

Yhteisötyössä on todettu, ettei kaikki yhteisöllinen toiminta sovi samalla tavalla naisille ja miehille. Moni mies voi esimerkiksi erilaisessa opiskelu- ja kerhotoiminnassa tuntea olonsa yksinäiseksi naisten joukossa, ja kokea kaipaavansa toiminnallisempaa yhdessäoloa. Tämän vuoksi monissa kaupungeissa on järjestetty esimerkiksi kalastukseen tai puurakentamiseen keskittyvää toimintaa, johon miesten on helpompaa lähteä mukaan toiminnan tuttuuden vuoksi. Erilaiset miesryhmät ovat saavuttaneet suuren suosion.

Hankaluutena yhteisöllisyyttä tukevassa toiminnassa on usein se, että siinä missä huono-osaisuus, yksinäisyys ja pahoinvointi kasautuvat tiettyihin ryhmiin myös aktiivisuus kasautuu. Yhteisölliseen toimintaan osallistuvat tyypillisesti ihmiset, jotka olisivat sosiaalisesti aktiivisia myös järjestetystä toiminnasta riippumatta. Siksi työssä ei usein tavoita niitä, jotka hyötyisivät toiminnasta eniten.

Järjestöjen ja kuntien toteuttamien hankkeiden osana ja ohella tarvitaan siksi myös arkipäivän tekoja. Useimmat meistä tuntevat naapurissa yksin asuvan Penan, joka vaikuttaa syrjään vetäytyvältä, eikä osallistu mihinkään yhteiseen toimintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän voisi mielellään lähteä pilkille tai kahville, jos vain joku pyytäisi. Meiltä kaikilta vaaditaan arkipäivän rohkeutta soittaa Penan ovikelloa.

 

Ilkka Pietilä

Sosiaaligerontologian apulaisprofessori

Valtiotieteellinen tiedekunta

Helsingin yliopisto