Anna Pylkkänen: Ihminen tarvitsee elämälleen merkityksen

Anna Pylkkänen: Ihminen tarvitsee elämälleen merkityksen

Työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen on puhunut ikääntymisestä työyhteisöissä. Nyt hän kiertää puhumassa senioreille itselleen Rohkeasti eläkkeelle -tilaisuuksissa omasta asenteesta ikääntymiseen.

Teksti ja kuva: Tiina Parikka
Haastattelu on julkaistu Patina-lehden numerossa 5/2019

Eläkkeellä ollaan nykyisin keskimäärin parinkymmentä vuotta. Silti yhteiskunnallinen keskustelu ikääntymisestä keskittyy elämän viimeisiin vuosiin, sairauksiin ja ongelmiin.

- Kuva on yksipuolinen ja vinoutunut. Ikääntyneet ovat oikeasti heterogeeninen ryhmä. Tähän elämänvaiheeseen liittyy paljon muutakin, Anna Pylkkänen muistuttaa.

Pylkkänen kiertää työkseen valmentamassa muun muassa ikääntyviä palvelevia työyhteisöjä. Tänä syksynä hän kiertää puhumassa senioreille omannäköisen elämän rakentamisesta Rohkeasti seniori -hankkeen puitteissa.

- Tänä päivänä eläkkeelle siirryttäessä on todennäköisesti vielä jopa kymmeniä toiminnallisia vuosia edessä, hän muistuttaa.

Ikä tuo viisautta

Yhdysvalloissa on tehty laaja tutkimus omien mielikuvien vaikutusta ikääntyvien hyvinvointiin. Ne, joilla ikääntymiseen liittyy positiivisia stereotypioita: kasvava viisaus ja mahdollisuus toteuttaa itseään, elävät 7,5 vuota pidempään terveinä ja toimintakykyisinä, eli onnellisempina, kuin ne, joilla stereotypiat ovat negatiivisia.

- Ensimmäinen askel on selvittää, mitä mielikuvia itse liittää esimerkiksi sanoihin ikääntyminen, eläkkeelle jääminen tai vanhuus. Mihin nämä mielikuvat perustuvat? Jos mielikuvat ovat kovin negatiivisia, niitä voi lähteä tietoisesti muokkaamaan, Pylkkänen ohjaa.

Yhteiskunnalliset näkemykset vaikuttavat ihmisen omaan ajatteluun. Ikään liitetään paljon rajoituksia.

- Ajatellaan, että en voi tehdä tätä tai tuota, kun olen tämän ikäinen. Toki iän myötä tulee vastaan myös rajoitteita, mutta enemmänkin pitäisi keskittyä siihen, mitä vieläkin voin tehdä, Ikä itsessään ei rajoita ketään, Pylkkänen kannustaa.

Rajoittuneeseen näkemykseen törmää jo työelämässä vanhempien työntekijöiden kohdalla.

- Samaan aikaan kun puhumme työurien pidentämisestä, ikääntyviin työntekijöihin kohdistetaan paljon rajoittavia uskomuksia. He omaavat ajasta jäänyttä oppia eivätkä opi uutta. Luovuuden uskotaan hiipuneen, Pylkkänen sanoo.

Aivotutkimus on vasta viime vuosina keskittynyt ikääntyviin ja tutkimuksissa on noussut esiin paljon positiivisia asioita.

- Päätöksenteko on ketterämpää ja ajattelu luovempaa. Ikääntymiseen liittyy paljon potentiaalia, jota nyt ei nähdä eikä osata hyödyntää, Pylkkänen korostaa.

Vapaaehtoistyöllä yhteys onnellisuuteen

Eläkkeelle jäämiseen liittyy myös paljon odotuksia. Joskus muutostilanteeseen liittyy niin suuria odotuspaineita, että pettymys on väistämätön. Esimerkiksi taloustilanteen muutosta ei ole osattu ennakoida ja se asettaa esteitä kaikkien suunnitelmien toteuttamiselle.

- Ensimmäisen puoli vuotta on ehkä ihanaa keskittyä vain itseensä. Ihminen kuitenkin kaipaa elämälleen merkitystä ja merkitys syntyy siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön. Työ antaa monelle tämän roolin ja kun työelämästä jäädään pois, syntyy helposti tyhjiö, Pylkkänen sanoo.

Vapaaehtoistyöllä on todettu olevan selvä yhteys ihmisen onnellisuuteen. Se antaa omalle olemassa ololle merkityksen.

- Tärkeää on uskaltaa valita itselle mielekäs tekemisen muoto, Pylkkänen kannustaa.

Hän on ollut mukana luomassa monisukupolvista korttelikulttuuria, jossa asuinalueen vapaaehtoiset yhdessä parantavat asuinalueensa viihtyvyyttä ja toimintamahdollisuuksia.

- Ikä on vain pieni osa ihmisen identiteettiä. Enemmän ihmisiä yhdistää yhteiset kiinnostuksen kohteet. Eläkeläiset voivat toimia yhteisön tukipilareina ja kannattelijoina, Pylkkänen sanoo.

Itseluottamus syntyy onnistumisista

Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan masentuneisuus palveluasumisen piirissä olevien ikääntyvien keskuudessa on oletettua yleisempää. Isoksi tekijäksi on osoittautunut tarpeettomuuden tunne.

- Monet asukkaat itsekin olivat tutkimuksen mukaan sitä mieltä, että he pystyisivät vielä suoriutumaan itse monista tehtävistä, jotka kuuluvat palveluun. Itseluottamus laskee, jos ihminen ei enää haasta itseään ja koe sitä kautta onnistumisia. On voimaannuttavaa huomata, että ”pystyn vielä tähänkin”, Pylkkänen havainnollistaa.

Hän puhuu niin sanotuista supervanhuksista, eli hyväkuntoisista yli 100-vuotiaista, joilla on yksi yhteinen tekijä: uteliaisuus elämään.

- Heillä voi olla hyvinkin erilaiset elämäntavat, mutta yhteistä on se, että he ovat uteliaita ja haluavat yhä oppia koko ajan uutta.

Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka suorittavat elämäänsä myös eläkkeellä.

- Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä inventaariota omaan elämäänsä, Pylkkänen kiteyttää.