Ristiriitainen eläke – eläkkeelle siirtymistä koskeva Rohkeasti seniori -haastattelu

Ristiriitainen eläke – eläkkeelle siirtymistä koskeva Rohkeasti seniori -haastattelu

Vaikka tietäisi eläkkeelle jäämisen pitkän työuran jälkeen olevan ansaittua, se voi laittaa kyseenalaistamaan oman hyödyllisyytensä. Vaikeista tunteista selviää parhaiten, kun ympärillä on ihmisiä, joille puhua sekä säännöllistä mielekästä tekemistä.

Teksti: Eemeli Sarka

 

Työ oli iso osa Tarja Leinosen elämää ja identiteettiä. Ennen eläkettä hän työskenteli viimeiset 12 vuotta terveydenhoitajaliiton järjestöpäällikkönä ja pääsihteerinä. Työ oli vastuullista ja vaativaa hänen vastatessa liiton taloudesta ja hallinnosta sekä ollessa lähiesimiehenä.

– Olin silloin ja olen vieläkin henkeen ja vereen terveydenhoitaja. En tehnyt työtäni pelkästään rahan takia vaan aatteen ja idean vuoksi, Leinonen kertoo.

Työ antoi, mutta samalla vei paljon elämästä. Siihen kuului viikonlopputöitä ja ylitöitä. Työ oli paljon mielessä vapaa-ajallakin. Leinonen työskenteli vielä vuoden eläkeiän saavuttamisen jälkeen työpaikan tilanteen vuoksi.

– Samaan aikaan liitossa oli puheenjohtaja jäämässä eläkkeelle, joten tietoa olisi hävinnyt kahden ihmisen edestä. Hän oli minua vanhempi, joten ajattelin, ettei se minun elämääni kaada, vaikka eläkkeelle jäämiseni hieman siirtyisi.

 

Alkuhuuma laantuu

Itse eläkkeelle jäämistä ja lisääntyvän vapaa-ajan käyttöä Leinonen ei juurikaan suunnitellut. 

– Ajatuksena oli, että voi levätä ja tehdä rästiin jääneitä kotihommia. Päällimmäisenä oli kuitenkin helpottava tunne, kun ei enää tarvinnut kantaa vastuuta vaativasta työstä ja miettiä työasioita.

Leinonen jäi eläkkeelle kesällä. Aika kului maalla rentoutuen, kun ei tarvinnut miettiä, milloin joutuu palaamaan takaisin töihin. Syksyn saapuessa eläkkeen alkuhuumakin alkoi laantua.

– Ei ollut ihan helppoa, kun tavallinen kotiarki koitti. Silloin rupesi tuntumaan hieman yksinäiseltä ja tarpeettomaltakin. Vaikka oli toisaalta helpottavaa olla vapaa kaikista vastuista ja vaatimuksista, samaan aikaan koki, että vielä olisi ollut annettavaa sekä hiljaista tietoa jaettavaksi. Sekin harmitti, kun kukaan ei enää samalla tavalla tarvinnut, hän sanoo.

 

Mukaan senioritoimintaan

Apua omien tuntemusten käsittelyyn Leinonen sai jo alkuvaiheessa syksyllä 2019 Rohkeasti Eläkkeelle -kurssilta, jossa tarjolla oli tietoa aiheesta sekä vertaistukea. Siitä huolimatta työasiat pyörivät mielessä enemmänkin melkein vuoden ajan.

– Se auttoi, kun teki itselleen jonkinlaisen päivärytmin. Liikkuu, laittaa ruokaa ja yrittää joka päivä tehdä vähän jotain ekstraa. Paljon auttoi myös liittyminen Länsi-Vantaan senioreihin, jonka hallitukseenkin päädyin vuonna 2020. Tänä vuonna aloitin Uudenmaan senioreiden hallituksessa.

Eläköitymisessä on kyseessä Leinosen mukaan suuri elämänmuutos, joka vaatii siihen asennoitumista ja sitä, että asioita laittaa uuteen tärkeysjärjestykseen.

– Eläkkeelle siirtyminen ja se eläkeläisyys on uusi ja ansaittu elämänvaihe. Siihen tulisi suhtautua positiivisesti ja nauttien, tulevaisuuteen kannattaa katsoa rohkeasti. Minulle tärkeätä on ollut päivärytmin löytäminen. Yksin ei myöskään saa jäädä, hän pohtii.

Tarja Leinonen. Kuva: Mikko Mäntyniemi.

 

Työt tehty

Helena Ojanen tapasi nykyisen aviomiehensä toukokuussa 2016 yhteisen harrastuksen kautta. Päätös naimisiinmenosta syntyi heinäkuussa ja pari vihittiin joulukuussa. Naimisiinmenon jälkeen Ojanen päättikin jäädä eläkkeelle.

– Minulla ei ollut koskaan ollut kesälomia. Työskentelin kesän vapaa-ajat ja lomat omassa puutarhayrityksessäni mansikkapellolla ollen päivät töissä Petäjäveden kunnalla ja Jyväskylän Viherlandiassa. Sitten pidin Äänekoskella 11 vuotta omaa kukkakauppaa, joka oli auki viikon jokaisena päivänä, tein 70 tuntisia työviikkoja. Naimisiinmenon jälkeen ajattelin, että enköhän ole oman osuuteni tehnyt ja jäin eläkkeelle kesällä 2017, Ojanen tiivistää.

Työn teolla oli Ojaselle suuri merkitys elämässä. Mittavaan työhistoriaan kuuluu mansikkapuutarhan pyörittämisen ja oman kukkakaupan lisäksi vanhemmalla iällä opiskeltu myynnin ammattitutkinto ja erilaisia myyntitöitä sekä harrastuksiin liittyviä hommia. Hän sanoo saaneensa aina tehdä juuri sellaisia töitä, kun on sillä hetkellä halunnut, eikä työn löytämisessä ole ollut ongelmia.

 

Kiirettä pitää

Päätös eläkkeelle siirtymisestä tuntui lopulta Ojasesta helpolta, kun työuran kesälomatkin olivat vielä pitämättä. Yhteiset harrastukset miehen kanssa ja uuden nuoruuden viettäminen on ollut antoisaa ja henkisesti rikasta aikaa. Kotiseutuyhdistyksiä, Lentotekniikan kilta, Keski-Suomen Karjalaiset, museon perustamista, kielten opiskelua, artikkelien kirjoittamista… Harrastuksia pariskunnalla todellakin riittää ja samalla he kuuluvat Äänekosken senioreiden hallitukseen.

– Meitä on välillä toppuuteltukin, että olisi hyvä välillä vähän hidastaa tahtia, mutta siihen emme ole malttaneet. 

Eläkkeelle jäämistä puolsi myös vakavat selkävaivat, joihin oli jopa harkittu leikkausta ja koko selän jäykistämistä. Ojanen oli päättänyt, ettei enää riskeeraa selkäänsä työn takia.

– Eläkkeelle jäämistä ei kannata pelätä sen takia, että aika kävisi pitkäksi. Ihmisen on joskus annettava aikaa myös omille harrastuksilleen ja nautittava omasta vapaa-ajastaan, vaikka se tarkoittaisi pitkänkin uran päättämistä.

–Tekemistä ja harrastuksia kyllä löytyy aina, vaikkapa senioriyhdistyksistä, hän jatkaa.

Kuva: Helena Ojanen

 

Kuin pitkälle lomalle

Hilkka Honkanen jäi eläkkeelle vuoden alussa 2019. Hän työskenteli yli 40 vuotta kiinteistöalalla, ensiksi rakennuttamisessa ja sen jälkeen asumisen ja isännöinnin parissa. Työllä oli Honkaselle iso merkitys ja hän tykkäsi työstään. Eläköitymiseen hän osasi suhtautua omasta mielestään hyvin jo ennakkoon.

– Olin sitä mieltä, ettei kukaan ole korvaamaton ja turha jäädä töihin eläkkeelle päästessä. Vaikka olin hyvin valmistautunut, oli eläkkeellä jääminen silti yllätys.

Ensimmäiset puoli vuotta tuntui Honkasesta kuin pitkältä lomalta, vaikka samalla hän saikin hoitaa tuoretta lastenlastaan puolentoista kuukauden ajan. 

– Se oli hyvä siirtymä, kun joka päivä kuitenkin lähdin johonkin. Sen jälkeen, kun mihinkään ei enää tarvinnutkaan lähteä, joutui miettimään, että mitähän täällä nyt pitäisi tehdä. Oli jonkinlaisia kasvukipuja eläkkeelle jäämiseen ja olo oli jopa jotenkin turha, hän muistelee.

 

Omaan tahtiin

Samoihin aikoihin eläköitynyt ystävä kysyi kerran Honkaselta, että onko hänellä ikinä syyllinen olo, kun ei lähdekään töihin? Vähän oli. Tunteiden käsittelyyn auttoivat Honkasella puhuminen ja aika.

– Kun oli ollut vähän pidempään, niin olo alkoi tasoittumaan ja elämä kulkemaan. Olin pitkään haaveillut vaeltavani Ranskasta Espanjan Santiago de Compostelaan vajaan 800 kilometrin reitin ja tein sen sitten elokuusta lokakuuhun. Siinä ehti miettiä asioita moneen kertaan, ja se toimi eräänlaisena siirtymäriittinäkin.

Vaikka eläköityminen aiheutti monenlaisia tuntemuksia, ei Honkanen kuitenkaan tekisi mitään toisin. 

–Heti silloin oli hienoa ajatella, että vau, nyt olen tehnyt työni! Vaikka kaikkea tuleekin touhuttua, niin on hienoa, kun välillä voi vain ottaa päiviä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

Honkasesta olisi tärkeää, että ystäviä ja tuttuja olisi muuallakin kuin töissä eläkkeen koittaessa. Jos kaikki ihmissuhteet ovat työpaikalta, niin harvoin ne kestävät samalla tavalla, kun työ otetaan pois yhtälöstä. Suomalaisten on helppo esitellä ja ajatella itseään työnsä kautta, mutta siihen ei tulisi hänestä liikaa takertua. 

– Pitäisi tehdä itselleen selväksi, että on hyvä ihminen, vaikkei olekaan enää töissä. Onhan tässä, jos hyvin menee, muutamakymmen vuotta pakerrettavana. Ainakin pitää elää niin, että tietää eläneensä.

Kuva: Hilkka Honkanen