Yksin ei pidä jäädä - haastattelu Rohkeasti seniori -hankkeen puhujilta

Yksin ei pidä jäädä - haastattelu Rohkeasti seniori -hankkeen puhujilta

Patina-lehti kysyi neljältä Rohkeasti seniori -hankkeen kursseilla puhuneelta aktiiviselta eläkeläiseltä reseptejä onnellisiin eläkepäiviin.

Teksti Riitta Ekholm, kuvat: kuvaajatiedot kuvien yhteydessä

Artikkeli on julkaistu Patina-lehden numerossa 2/2021.

 

Hokkuspokkuskonsteja ei irronnut, vaan listalla olivat terveellinen ruokavalio, liikunta, kulttuuri, itsensä hemmottelu ja ennen muuta ihmisten kohtaamiset. Metsäpolut, Teams, Zoom, museoiden striimaukset, Yle Areena ja varausten haku kirjastoista ovat korona-ajan kanavat. Keinoina ovat uteliaisuus, itsekunnioitus ja kantti kestää -asenne. Yksin ei pidä jäädä.

 

Vapaaehtoistyöstä apu ihmistyhjiöön/yksinäisyyteen

 

Vapaaehtoistyöllä voi luoda itselleen uuden uran. Itse olen ottamassa encoret kolmatta kertaa. 1990-luvun alun lama kaatoi yrityksiä ja ihmisiä. Työt loppuivat myös puusepänliikkeessämme.

Valmistuttuani sosionomiksi ja työnohjaajaksi koulutin parikymmentä vuotta Jyväskylän kristillisellä opistolla sururyhmien ohjaajia. Olen kohdannut satoja lasten, itsemurhan tehneiden omaisten, nuorten leskien ja kokonaisten perheiden menettäneiden surua.

Tammikuinen Rohkeasti eläkkeelle -kurssi oli viimeinen koulutuskeikkani, mutta osittaiselle varhennetulle eläkkeelle jäin kuitenkin jo neljä vuotta sitten.

Teamsissa järjestetyssä tilaisuudessa pohdin vanhenemista sosiaalisena, fyysisenä ja psyykkisenä matkana. Laskeva käyrä tarkoittaa silmälaseja, kuulolaitteita, rollaattoreita, tekoniveliä ja sydämen ohituksia. Valoisampi näkymä syntyy oppimisesta ja uteliaisuudesta. Tieto ei kuitenkaan tee ketään viisaaksi ilman pohtimista ja myötätuntoa. Kannustin kurssilaisia tutustumaan filosofi Frank Martelan ajatuksiin hyvän tekemisestä.

Ihmiset pärjäävät pitkään omillaan, mutta jos arki muuttuu formulaksi, olueksi ja makkaraksi, se on professori Juho Saaren mukaan pian ongelma.

Anne Laimio

 

Nyt eläkkeellä aion ryhtyä jonkin yhdistyksen somelähettilääksi,

sanoo Anne Laimio

Kuva: Maiju Räsänen

 

Teamsista eläkeläisten areena   

 

”Vaikka en ole koskaan ollut rivissä istuja, vaan arkeen on kuulunut vaimon kanssa seniorikuoroa, tanssia ja matkustamista, varauduin eläkkeelle jäämiseen tietoisesti. Äkkipysähdyksen Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun osastonjohtajan virasta vältin olemalla ensin viitisen vuotta osa-aikaeläkkeellä ja vuonna 2012 jättäydyin pois työelämästä.

Moni on kokenut olonsa tyhjäksi ja hakeutunut huonoille raiteille. Viime joulukuisella Rohkeasti seniori -kurssilla ja nyt maaliskuussa Rohkeasti eläkkeelle -kurssilla olen kertonut vapaaehtoisuuden tuomasta elämän sisällöstä tarvehierarkian näkökulmasta.

Vasta kun perustarpeet on tyydytetty, voi syntyä motivaatio, palo ja sitoutuminen oman osaamisensa jakamiseen. Kansalliseen senioriliittoon solahdin pian eläkkeelle jäätyäni täällä Kuopiossa.

Hyvää oloa ja itsensä toteuttamista kannattaa hakea harrastuksista sekä etsimällä itselle sopiva tapa auttaa. Palkka ei aina tarkoita rahaa, vaan viimeisellä rivillä voi olla hyvä palaute tai mielihyvä. 

Ikäihmisten kuumin koulutustarve on digitaidoissa, joiden esteenä ovat asenteet. Pyrin päivittäin ajamaan tuttavia sisään Teamsin käytössä. Korona-aikana ryhmätapaamiset ovat iso lohtu.

 

Erilaisten yhdistysten lisäksi myös liikunta-, keskustelu-, muisti-, ja kirjallisuuskerhot ovat oivia paikkoja kohdata ihmisiä, sanoo Raimo Hätinen.

Kuva: Eila Kuismanen



 

Auttaminen takaisin antajana

 

”Nyt on menossa 13. vuosi eläkkeellä enkä hetkeäkään ole katunut ajankohtaa vapaalle siirtymiselle enkä aikanaan suunnanmuutosta opinnoissa toimittajasta opettajaksi. 

Kolmekymmentä vuotta luokanopettajana vei 110 prosenttia energiasta, mutta täytti kiitollisuusvarastoa samalla mitalla. Integroidussa opetuksessa ilman riittäviä tukitoimia, voimavaroja imivät hyvän itsetunnon ja vuorovaikutustaitojen opettaminen, eivät itse oppitunnit.

Eläkkeen alkumetreillä ahnehdin kielikursseja, liikuntaa ja kulttuuria kaksin käsin. Pisteenä iin päälle pääsin matkustamaan. Molemmat lapseni asuvat Iso-Britanniassa.

Ehdin tehdä ongelmanuorten kanssa töitä Turvatalossa Tampereella vuoden verran, kunnes minut pyydettiin Kansallisiin senioreihin. Tämä vei mennessään täysin.

Hain itse apua avioeron sekä rintasyöpään sairastumiseni jälkeen ja kouluttauduin yhdysvaltalaisen kasvatustieteen tohtori Bruce Fisherin eroseminaarin vetäjäksi sekä syöpäsairauden vertaistukihenkilöksi. 

Omista kokemuksistani olen puhunut sekä Rohkeasti eläkkeelle – ja Rohkeasti seniori -kursseilla vapaaehtoistyöstä. Se antaa myös takaisin.

Marja Kujansuu

 

Ei saa jäädä telkkarin ääreen, se masentaa, sanoo Marja Kujansuu.

Kuva: Marja Kujansuu

 

Striimaukset kulttuurijanon sammuttajina

 

Kun jäin kymmenen vuotta sitten eläkkeelle hektisten ministeri- ja politiikkavuosien jälkeen, nautin uuden elämänvaiheen vapausasteista: Oli aikaa perheelle ja ystäville. Sain enemmän aikaa lukemiselle ja kulttuuriharrastuksille.

Silti tekemistä riitti, koska olin mukana sosiaali-, terveys- sekä kulttuurialalla erilaisissa luottamustehtävissä, kuten Turun kaupunginteatterin hallituksessa, taideneuvoston jäsenenä ja edelleen toimin Suomen teatterit ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Kolme vuotta sitten raivasin urakalla tilaa kalenterista, kun sain pitkään kaipaamani lastenlapsen. Mummina olo on iso iloinen asia.

Rohkeasti seniori -kurssilla korostin aktiivista hakeutumista yhteisöihin, kuten Kansallisen senioriliiton toimintaan ja eri järjestöihin. Myös kirjastot, Yle Areena ja taidemuseot ja -galleriat ovat ammennettavia aarrearkkuja. 

Pandemia on sulkenut pääsyn kulttuuririentoihin ja tilalle ovat tulleet striimaukset. Ystävien kanssa on hölmöillen opeteltu Teamsin käyttöä ja on ollut hirvittävän hauskaa. 

Onnellisen eläkkeellä olon resepti koostuu terveellisistä elämäntavoista, itsensä hemmottelusta ja hengenravinnosta.

Maija Perho

 

Jos työyhteisö on ikään kuin ollut perhe, eläkkeelle jääminen saattaa olla kova paikka, suurimpia kriisejä läheisen kuoleman ja avioeron jälkeen, sanoo Maija Perho.

Kuva: Kari Martiala